Kun lapsi jännittää

Aamulla pitäisi lähteä päiväkotiin, mutta lapsi tarrautuu äidin jalkaan kiinni ja pitelee vatsaansa. Yläkoululaisella olisi edessä englannin keskustelukoe, mutta edellisillan itkuisuus jatkuu, hän vitkuttelee lähtöä ja myöhästyy.

Molemmissa tilanteissa syynä lapsen käyttäytymiseen saattaa olla jännittäminen. Se ilmenee erilaisina fyysisinä oireina, kuten vatsa- ja pääkipuna tai lihasjännityksenä. Se voi näyttäytyä myös käytöksessä erilaisin tavoin.

Pieni lapsi voi esimerkiksi vaatia syliin. Isomman lapsen jännitystä voi sen sijaan olla vaikeampi huomata, sillä jännittynyt lapsi saattaa vetäytyä, olla itkuinen tai vitkastella ja kiukutella lähtötilanteissa. Jotkut lapset reagoivat jännitykseen kieltäytymällä syömisestä tai vessassa käymisestä tai ylivilkkaudella tai aggressiivisuudella.

Uudet tilanteet ja uudet ihmiset voivat aiheuttaa pienille – ja vähän isommillekin – lapsille jännitystä. Isommat lapset taas vertaavat itseään muihin. Heille on erityisen tärkeää tulla hyväksytyksi osana ryhmää, joten kielteinen palaute, torjunta ja kiusaaminen aiheuttavat jännitystä ja muuttavat minäkäsitystä.

Miten jännittämiseen sitten pitäisi suhtautua?

Kaikki jännittävät!

Jännittäminen on tavallinen, jokaisen elämään kuuluva tunne siinä missä muutkin, eikä siihen pitäisi suhtautua negatiivisesti. Alun perin kyse on ollut kehon valmistautumisesta vaaralliseen tilanteeseen. Nykyään meidän ei tarvitse enää juosta vaaroja pakoon, mutta jännitys on ja pysyy meidän elämässämme.

Me jännitämme toisia ihmisiä ja ennen kaikkea omia tulkintojamme toisten ajatuksista, sillä emmehän oikeasti voi tietää, mitä muut ajattelevat. Jännittämisellä on myös positiivisia vaikutuksia, sillä se antaa energiaa ja auttaa meitä tekemään parhaamme, virittää oikeaan mielentilaan ennen tärkeää suoritusta.

Jännittämisestä on tullut tässä reippautta, omatoimisuutta ja sosiaalisuutta korostavassa ja arvostavassa yhteiskunnassa häpeällistä, samoin kuin ujoudesta ja herkkyydestä. Ne kuitenkin ovat olemassa olevia, synnynnäisiä piirteitä, eikä jännittämisestäkään kokonaan pääse eroon.

Aikuisen on tärkeä pohtia omaa suhtautumista jännittämiseen – ja ylipäätään kaikkiin tunteisiin. Mieti, miten itse toimit erilaisissa tilanteissa. Miten käyttäydyt ja ilmaiset tunteitasi? Lapsi nimittäin tulkitsee toimintaasi jatkuvasti ja peilaa itseensä. Se vaikuttaa muun muassa siihen, miten ja kuinka voimakkaana esimerkiksi jännitys lapsella ilmenee. Jos osoitat, että jännittäminen on luonnollinen osa elämää, niin lapsesikin todennäköisesti oppii suhtautumaan siihen niin.

Lapsi tarvitsee aikuisen apua ja tukea ylivoimaisten tunteiden säätelemisessä. Pahinta on, jos vanhempi kieltää, vähättelee tai mitätöi lapsen kokemuksen. Älä siis sano, että jännittäminen on turhaa tai hoe, ettei tilanteessa ole mitään jännittämistä. Osoita sen sijaan, että jännittäminen on ihan ok ja kerro, että toisinaan jännität itsekin. Älä myöskään tasoita lapsen tietä niin, ettei hänen koskaan tarvitse enää jännittää, sillä erilaiset selviytymiskokemukset ovat tärkeitä lapsen kehitykselle.

Miten helpottaa jännittämistä?

Mitään oikoreittiä tai ihmelääkettä jännityksen taltuttamiseksi ei ole, mutta aikuinen voi helpottaa lapsen oloa ja opettaa suhtautumaan jännittämiseen hyväksyvämmin. Keinoja siihen on monia.

1. Ennakoi uusi

Käykää yhdessä läpi uudet tilanteet ja harjoitelkaa niitä ennen kuin ne ovat ns. päällä. Esimerkiksi koulun alku saattaa olla todella jännittävää, eikä sitä varsinaisesti auta se, että vanhemmat usein “pelottelevat” muun muassa sillä, että koulussa pitää pärjätä yksin eikä kukaan auta.

Kannattaa myös jutella lapsen kanssa epäonnistumisista, sillä ne lietsovat usein jännitystä. Muistuta, että epäonnistuminen ei johdu lapsen ominaisuuksista vaan tilanteesta ja toiminnasta.

2. Kosketa lasta

Hyväksyvä kosketus erittää oksitosiinia, joka auttaa myös esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden hallinnassa. Silittele siis jännittynyttä lastasi tai hiero hänen selkäänsä tai hartioitaan. Kerro tarinaa, jonka piirrät lapsen selkään. Myös isompaa lasta voi hieroa. Kutittelu kannattaa kuitenkin rauhoitteluhetkessä jättää väliin,sillä se aiheuttaa stressireaktion eikä rentouta.

3. Opetelkaa rentoutumista

Jo pienelle lapselle voi opettaa erilaisia rentoutumistekniikoita ja -harjoituksia, jotka auttavat tunteiden säätelyssä. Niitä voi tehdä vaikkapa yhdessä, jotta ne tulevat rutiiniksi. Hyviä harjoituksia löytyy internetistä ja kirjoista.

4. Harjoitelkaa mindfulnessia

Tietoisen olemisen taitoa eli kykyä tarkastella tämänhetkistä olotilaa sellaisena kuin se on, arvottamatta, voi harjoitella jo melko pientenkin lasten kanssa. Ohjaa lasta arjen hetkissä (esim. käsiä tai hampaita pestessä) suuntaamaan huomionsa kehon tuntemuksiin tai aistihavaintoihin. Miltä hammastahna maistuu tai tuntuu kielellä? Miltä kuulostaa, kun vesi osuu lavuaariin?

5. Huomatkaa hyvä

Jännittäessä mieli tuottaa ikäviä tarinoita. On tärkeää, että lapsi ymmärtää niiden olevan vain ajatuksia, jotka eivät ole totuuksia.

Mieltä voi kouluttaa ajattelemaan ja suhtautumaan asioihin positiivisesti, mistä on apua myös jännittämisen hallinnassa. Opeta lasta huomaamaan positiivisia asioita. Ottakaa tavaksi esimerkiksi miettiä joka ilta, mikä päivässä oli hyvää ja mikä siinä tuotti iloa.

Näitä ei kannata unohtaa:

• värittäminen
• laulaminen
• liikkuminen
• hymyileminen
• turvakaverit, kuten pehmoeläimet
• sadut

Lähde: Reija Suntio: Kesytä jännitys – opas kasvattajille (PS-kustannus 2015)

Teksti: Mia Gustafsson