Kihomadot lapsiperheessä – katso, millainen on nielaistun munan matka suolistossa!

Vaikka jo pelkkä ajatus vaaleista madoista suolistossa voi ällöttää, ovat kihomadot suhteellisen tavallinen ja vaaraton riesa monessa perheessä. Niitä esiintyy erityisesti 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta aina aikuisetkaan eivät välty tartunnalta.

Pieniä, joskin sitkeitä, kihomatoepidemioita on joskus erityisesti päiväkodeissa, esikouluissa ja koulujen alaluokilla. Tutkimusten mukaan jopa 15 prosenttia päivähoidossa olevista helsinkiläislapsista saattaa saada kihomatoinfektion ennen pitkää.

Miten kihomatoinfektio saa alkunsa? Entä millaisia oireita se aiheuttaa? Ja kaikkein tärkein: Millainen hoito ja lääkitys tepsivät kihomatoihin ja mitä siivouksessa tulee huomioida hoidon alkaessa? Kerromme tässä artikkelissa, mitä kaikkea tästä ikävästä vaivasta tulee tietää.

• Testasimme Mutsimediassa: Värianalyysit

Kihomatojen tarttuminen

Pikkiriikkisten madonmunien, jopa vain yhden munan, nieleminen voi käynnistää infektion. Se on vaarassa tarttua muihin ihmisiin suoran käsikosketuksen tai lelujen kautta, todennäköisesti myös vaatteiden, petivaatteiden ja ovenkahvojen kautta. Tartunnan voi saada jopa huonepölyyn jääneistä munista.

Kun esimerkiksi lapsen päiväkodissa, esikoulussa tai koulussa on esiintynyt kihomatoja, kannattaa wc- ja käsihygienian merkitystä korostaa tartunnan ehkäisemiseksi. On erittäin tärkeää muistaa, etteivät kihomadot kuitenkaan ole yhteydessä lapsen huonoon hoivaan tai huonoon siivoukseen.

• Lue myös: Kasvukivut lapsella

Kihomadon oireet

Alussa kihomato ei oireile lainkaan, mutta noin kuuden viikon kuluttua tartunnasta alkaa peräaukon (joskus myös välilihan) kutina. Kutina häiritsee erityisesti öisin ja voi haitata nukkumista. Tytöillä kutinaa voi esiintyä myös ulkosynnyttimien alueella.

Oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti, ja aikuisella kihomato ei välttämättä oireile lainkaan.

Kihomatoinfektiosta on joskus vaikea päästä eroon, sillä tartunnan saanut henkilö tartuttaa itsensä helposti uudelleen. Tästä syystä kutisevan peräaukon seudun raapimista on vältettävä, sillä muutoin munat voivat ajautua käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon.

Kihomatoinfektio vaihe vaiheelta

Kihomadon munien nielemisen jälkeen munat kulkeutuvat hiljalleen ohutsuoleen, jossa toukat kuoriutuvat ja jatkavat kehittymistään.

Toukat siirtyvät pesiytymään ohutsuolesta paksusuoleen, minkä jälkeen ne alkavat lisääntyä. Vähäinen infektio ei aiheuta oireita. Toukkien määrän kasvaessa runsaasti alkavat myös kutinaoireet.

Katso alta infograafi kihomatoinfektion etenemisestä.

Johtuuko kutina kihomadoista?

Kun kihomatoepäilys on herännyt, voidaan kihomadot todeta oireilevalla lapsella tutkimalla peräaukon seutua. Toteamiseen riittää liikkuvien matojen tai ohuiden valkoisten rihmojen näkeminen. Joskus liikkuvat rihmastot jäävät kiinni wc-paperiin. Kihomatojen pituus vaihtelee parista millistä noin senttiin.

Joskus kihomatoinfektio varmistetaan peräaukon ympäriltä tikkunäytteellä, jonka ottamiseen terveydenhoitajat antavat ohjeistuksen.

Lääke kihomatoihin

Kihomadot hoidetaan kerta-annoksena otettavalla lääkkeellä, ja hoito uusitaan aina kahden viikon päästä infektion uusiutumisen pysäyttämiseksi. Yleensä suosituksena on, että koko perhe hoidetaan samanaikaisesti (myös oireettomat jäsenet.)

Lääkkeistä käytetään itsehoitovalmisteena saatavaa pyrviiniä (Pyrvin®) ja lääkärin määräyksen vaativaa mebendatsolia (Vermox®). Kihomatoihin tepsivillä lääkkeillä ei ole huomattavia haittavaikutuksia. Jälkikontrollille ei myöskään ole tarvetta oireiden häviämisen jälkeen.

Lääkkeen jälkeinen siivous

Kuten jo mainittua, kihomadot ole merkki lapsen huonosta hoivasta tai huonosta siivouksesta.

Hoidon alettua on suositeltavaa kuitenkin tehdä muutama siivoustoimenpide seuraavana päivänä lääkkeen ottamisesta, jotta infektiokierre saadaan katkaistua varmemmin.

Pese tällöin:

• vuodevaatteet
• pyyhkeet
• alusvaatteet
• yöpuvut
• pehmolelut

Voit myös imuroida patjat, peitot ja tyynyt.

Kihomatojen ehkäisy

Alla muistilista keinoista, joiden avulla kihomatotartunnan todennäköisyys voi pienentyä.

• Vessa ja muut huoneet siivotaan esimerkiksi kerran viikossa. Pyyhi huolella myös vessan ovenkahvat ja hanat.
• Alushousut vaihdetaan päivittäin.
• Painota lapselle käsi- ja wc-hygienian merkitystä (muistuta käsien pesun tärkeydestä aina vessassa käymisen jälkeen ja ennen ruokailua.)
• Pidä lapsen kynnet lyhyinä ja muistuta, ettei kynsiä kannata pureskella.

Kihomatoja päiväkodissa tai koulussa

Perheessä esiintyvästä kihomatoinfektiosta on aina syytä ilmoittaa lapsen päiväkotiin, esikouluun tai kouluun. Tällöin epidemia saadaan muiden mahdollisesti tartunnan saaneiden tietoon ja hoito on mahdollista aloittaa pikaisesti.

Jos lapsen päiväkodissa, esikoulussa tai koulussa on paljon tartunnan saaneita lapsia, voi koko ryhmän hoitaminen olla kannattavaa. Kihomatojen takia ei tarvitse kuitenkaan jäädä pois hoidosta tai koulusta.

Lähteet: Terveyskirjasto, THL, Potilaan Lääkärilehti

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Senni Loikala, kuva: Shutterstock