Artikkelin kuva
lapsen kanssa

Joskus tekee mieli kiukutella

Kiukuttelu ei ole ainoastaan lasten tapa saada huomiota. Myös aikuiset tekevät samaa.

Muistatko omasta lapsuudestasi, miten kiukutteluusi silloin suhtauduttiin? Tulivatko tarpeesi nähdyksi ja huomioiduksi vai koitko olleesi se hankala lapsi, joka aina kiukuttelee milloin mistäkin, turhastakin syystä? Tunsitko saavasi hyväksyntää tunteillesi? Lapsena opitut käyttäytymismallit kantavat usein aikuisuuteen asti ja nämä voivat joskus olla haitallisia, jos niitä ei itse tiedosta.

Kun lapsi kiukuttelee, usein hänen huomionsa koitetaan siirtää nopeasti toisaalle, jotta kiukku unohtuisi tai sitten tunne vain jätetään huomiotta, jolloin aikuinen tulee samalla mitätöineeksi lapsen tunteen. Näin kiukuttelu ei täytä lapsen tarpeita, joista se kumpuaa ja toimintamalli saattaa jopa kroonistua. Kiukuttelun tilalle tulisikin opastaa rakentavimpia tapoja toimia. Tämä on aikuisen tehtävä.

Kun aikuinen pysyttelee rauhallisena kiukun kohdatessa, lapsi saa turvan tyyntyä itsekin tunteidensa aallokossa. Ja kun aikuinen on kiinnostunut lapsen tarpeista kiukuttelun takana, lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi ja saa kokemuksen hyväksynnästä. Kiukuttelu onkin jäsentymätöntä kykyä ilmaista todellisia tarpeita ja nämä tulisi aikuisen nähdä kiukuttelun takana.


Jos omat tarpeesi eivät ole saaneet ymmärrystä ollessasi lapsi, saatat kipuilla aikuisenakin näitä täyttymättömiä tarpeita kiukuttelun kautta. Monesti omia täyttymättömiä tarpeita yritetään kompensoida aikuisissa ihmissuhteissa tai ne voivat aktivoitua oman lapsen kiukunpuuskien kohdatessa. Aikuisena olemme itse vastuussa omista vaillejäämisistämme ja siitä, miten asiaan suhtaudumme. Kohtaamattomista tarpeista voi onneksi oppia ja kuunnella, mitä tunteita omien kiukunpuuskien takana todella on.

Jos aikuinen taantuu lapseksi kiukutellessaan, hän ei tarjoa omalle lapselleen sitä turvaa jota tämä puolestaan kiukuttelullaan hakee vanhemmasta. Omaa turhautumista ei pitäisi purkaa myöskään omiin ystävyys- tai parisuhteisiin. Aikuisena olet itse vastuussa siitä, miten kohtelet ihmisiä ympärilläsi.

Muilta ihmisiltä voi myös oppia valtavasti vielä aikuisenakin tunteiden kohtaamisesta ja käsittelystä. Vaikka asioihin reagoisi tiedostamattomistakin lähtökohdista, on tärkeää ottaa vastuu omista sanoistaan ja käytöksestään ja pyrkiä selvittämään tilanne aina jälkikäteen aikuismaisesti.

Lähteet: kultainensulka.com, terve.fi

Teksti: Riikka Harju