HJK:n juniorit valloittivat perheen elämän: jalkapallo lapsen harrastuksena

”On vain yksi – Klubi!” -huuto kajahtaa kentällä, kun apuvalmentaja tsemppaa HJK:n junioripelaajia ringissä ennen piirisarjan jalkapallopeliä, joka on juuri alkamassa urheilukentällä. Pelaajat ottavat omat paikkansa nurmella, tuomari viheltää pilliin, ja peli voi alkaa. Vanhemmat ja muut aikuiset ovat tunnelmassa mukana kentän laidalla, kannustamassa pallon perässä kirmaavia pelaajia.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana HJK:n junioritoiminta on vienyt huomattavan osan perheemme vapaa-ajasta. Lapsemme aloitti futiksen Lauttasaaren 2014 -joukkueessa 7-vuotiaana, ja siitä lähtien jalkapalloa on treenattu säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Viikkotreenien lisäksi perheen jalkapallokalenteria ovat täyttäneet erilaiset turnaukset sekä piirisarjan pelit.

Mikä on sopiva ikä aloittaa jalkapallon harrastaminen?

Täydellisen oikeaa ikää aloittaa jalkapallon pelaaminen ei varmasti ole olemassakaan. Aloitusikä voi vaihdella lapsen kiinnostuksesta, kehitystasosta ja paikallisista harrastusmahdollisuuksista riippuen.

Monet aloittavat jalkapallon harrastamisen jo 4–6-vuotiaana. Tässä ikähaarukassa lapset alkavat yleensä kehittää motorisia taitojaan ja ovat kiinnostuneita liikkumisesta sekä yhteisleikeistä.

Meidänkin perheessämme kokeilimme jalkapallon aloittamista jo viisivuotiaana, eräässä toisessa paikallisessa joukkueessa, mutta lapsemme oli tuolloin vielä liian nuori innostuakseen pelaamisesta. Lisäksi kyseisen harrastusryhmän koko tuntui meidän silmiimme liian isolta lasten ikään nähden, vetäjät olivat kokemattoman oloisia ja toiminta vaikutti muutenkin sekavalta.

Tuolloin harrastus jäi meillä muutaman harjoituskerran jälkeen ja päätimme, että kokeilemme lapsen halutessa niin myöhemmin uudestaan.

Mitä huomioida jalkapalloharrastusta aloittaessa?

Mitä olisi hyvä ottaa huomioon, kun miettii milloin lapsen kannattaisi aloittaa jalkapallon pelaaminen? Tässä muutamia asioita, joita kannattaa harkita ennen lapsen jalkapalloharrastusta.

Kiinnostus: Lapsen oma kiinnostus on tärkein tekijä. Jos lapsi on kiinnostunut jalkapallosta ja ilmaisee halunsa osallistua harrastustoimintaan, voi tämä olla hyvä hetki aloittaa. Oma motivaatio on varmasti tärkein tekijä onnistuneeseen harrastuksen aloittamiseen.

Motoriset taidot: Jalkapallo vaatii motorisia taitoja, kuten juoksemista, potkimista ja tasapainon hallintaa. Lapsen tulisi olla tarpeeksi fyysisesti kehittynyt näiden taitojen suorittamiseen. Pienimmille lapsille on olemassa mm. perhefutiskerhoja, joissa jalkapalloa harrastetaan leikin keinoin yhdessä aikuisten kanssa.

Sosiaaliset taidot: Joukkueurheiluna jalkapallo edellyttää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Kannattaakin miettiä, onko lapsi valmis toimimaan ryhmässä, ja noudattamaan yksinkertaisia ohjeita. Näitä taitoja opitaan myös yhdessä lisää harjoitusten lomassa.

Psykologinen valmius: Jalkapalloharjoitukset ja -pelit voivat olla joskus myös henkisesti vaativia. Aikuisen on hyvä pohtia, onko lapsi tarpeeksi kypsä pystyäkseen käsittelemään haasteita, voittoja ja tappioita.

Paikalliset mahdollisuudet: Tarkista paikallisten jalkapalloseurojen ja harrastusryhmien tarjonta. Monissa paikoissa on järjestetty jalkapallokerhoja ja -kursseja jo varhaisessa iässä aloittaville lapsille. Mitä lähempää harrastuspaikka löytyy sitä helpompi, se on perheen logistiikalle ja aikatauluille.

Vanhempien tuki: Vanhempien tuki ja osallistuminen voivat olla tärkeitä lapsen harrastuksen alkuvaiheessa, erityisesti silloin, jos lapsi on vielä nuori. Pohdi onko perheenne aikuisilla tarpeeksi aikaa, jaksamista ja intoa innostaa lasta uuden harrastuksen parissa. Myös harjoituksiin ja peleihin kuljettaminen vie oman aikansa arjen tunneista.

On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen lapsi on yksilöllinen, ja tärkeintä on löytää oikea aika ja tapa, joka sopii parhaiten juuri kyseiselle lapselle ja hänen kehitystasolleen.

HJK:n junioritoiminta vakuutti

Oma lapsemme innostui jalkapallosta uudestaan keräilykorttien muodossa ja tahtoi jälleen ekaluokkalaisena päästä itse mukaan harrastamaan.

Halusimme tällä kertaa kokeilla eri seuran toimintaa ja päädyimme HJK Lauttasaareen. Joukkueessa olikin paljon tuttuja kasvoja samalta luokalta, ja myös paras ystävä aloitti harrastuksen samaan aikaan.

Ennen ensimmäisiin harjoituksiin menoa, soittelin joukkueen tuolloisen kaupunginosavastaavan kanssa ja kyselin lisää junioritoiminnasta. Kaupunginosavastaava ja samalla myös joukkueen valmentaja, Eero Savimäki, vaikutti ammattitaitoiselta, ja toivotti uuden tulokkaan lämpimästi tervetulleeksi harjoituksiin.

HJK:n junioritoiminnassa olen vuosien mittaan ollut erityisen tyytyväinen viestintään, ja siihen miten seura on hoitanut vuorovaikutuksen vanhempien kanssa. Joukkueella on mm. oma WhatsApp-viestintäkanava, jonka avulla tiedotetaan tulevista harjoituksista sekä peleistä ja fiilistellään junioreiden onnistumisia videoin sekä valokuvin.

Valtaosa joukkueen toiminnasta hoidetaan vapaaehtoisvoimin, muun muassa joukkueenjohtaja (jojo), rahastonhoitaja ja muut huoltajat ovat joukkueen vanhempia. Meillä onkin käynyt tuuri, sillä kaikki, erityisesti joukkueenjohtajamme, hoitavat pestinsä mallikkaasti ja luovat omalla esimerkillisellä toiminnallaan hyvää mainetta myös seuralle.

Myös HJK:n harjoittelutoiminta on ollut järjestäytynyttä ja selkeää sekä lapsen että aikuisen näkökulmasta. Harjoitukset alkavat ajallaan ja kaikki tietävät mitä kentällä tehdään, miten ja kenen kanssa.

Lapsemme on tykästynyt valmentajaan sekä apuvalmentajiin, ja puhuu kotonakin heistä kunnioituksella ja innoissaan. Lajin kautta lapsemme on saanut myös uusia kavereita, joiden kanssa futista käydään pelaamassa harjoitusten ulkopuolellakin.

Tiesitkö muuten, että HJK:n juniorit pääsevät edustusjoukkueen lähes kaikkiin peleihin ilmaiseksi?

Suuria tunteita kentällä ja sen ulkopuolella

Välillä pelaaminen ja harjoituksiin lähteminen ei ole ollut helppoa. Joskus kentälle ja kentältä on lähdetty tosi väsyneenä ja silmät märkänä.

Välillä nappikset ovat lentäneet seinään ja on uhottu, että nyt loppuu koko harrastus. Välillä valmentaja ei tajua mistään mitään tai joukkuekaverit eivät onnistu missään. Useimmiten syyttävä sormi osoittaa kuitenkin epäonnistumisista kohti itseä.

Vanhemman näkökulmasta hienointa on ollut nähdä, miten näistä huonoista hetkistä päästään kuitenkin yli, ja lapsen sinnikkyys, sekä itseluottamus pelaajana kehittyvät koko ajan onnistumisten kautta.

Onnistumisen kokemukset harjoittelun tuloksena vahvistavat lapsen itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin. Myös tunteiden hallinta kehittyy koko ajan, kun lapsi käy läpi vuoristorataa fiilistensä kanssa tappioiden ja voittojen tiimellyksessä.

Jalkapallo on joukkueurheilulaji, joka korostaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta muiden pelaajien kanssa. Lapsi oppii kommunikoimaan, kuuntelemaan muita ja toimimaan osana tiimiä. Nämä taidot ovat arvokkaita elämässä yleisestikin, ja jalkapallon kautta niiden oppiminen voi tapahtua luontevasti ja hauskanpidon lomassa.

Jalkapalloa pelatessa lapsi saa mahdollisuuden oppia uusia taitoja ja kehittää itseään. Pallon käsittelytaidot, potkutekniikat ja pelistrategioiden ymmärtäminen tarjoavat haasteita ja motivoivat lasta oppimaan jatkuvasti.

Ja mikä hienointa, lapsi saa kokea upeita onnistumisen tunteita yhdessä joukkueensa kanssa. Isot tunteet, ilot ja surut jaetaan, sillä ne ovat koko tiimin yhteisiä. Lapsi saa koko jalkapalloyhteisön ympärilleen, ja kokee olevansa osa joukkuetta. Epäonnistuessa joukkuekaverit tsemppaavat ja onnistumisia juhlitaan yhdessä.

Miksi jalkapallo harrastukseksi?

Jalkapallo on yksi maailman suosituimmista urheilulajeista, ja se tarjoaa monia mahdollisuuksia myös lapsille harrastaa ja nauttia liikunnan ilosta. Lapsuus on aikaa, jolloin fyysinen aktiivisuus ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot kehittyvät, ja jalkapallon harrastaminen on täydellinen ympäristö näiden taitojen kasvulle ja oppimiselle.

Lapsille jalkapallo tarjoaa mahdollisuuden käyttää energiaa ja liikkua monipuolisesti, mikä edistää motoristen taitojen kehittymistä. Joukkueurheiluna jalkapallo edistää sosiaalisten taitojen oppimista. Lapsi oppii työskentelemään muiden kanssa tiimissä, kommunikoimaan, kuuntelemaan ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä muiden pelaajien kanssa.

Jalkapallo opettaa lapselle myös tärkeitä arvoja, kuten reilua peliä, kunnioitusta muita pelaajia kohtaan ja sääntöjen noudattamista. Lisäksi voittojen ja tappioiden kohtaaminen auttaa lasta käsittelemään erilaisia tunnetiloja. Haasteet opettavat puolestaan sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä.

Omasta inhokista suosikkilajiksi

Omat varhaisimmat jalkapallomuistoni sijoittuvat lapsuuteen, kun lauantaisin aina saunan jälkeen katsoimme perheen kanssa Englannin valioliigaa telkkarista sohvalla kylpytakeissa. Isäni toimi omassa nuoruudessaan harrastelijajoukkueen tuomarina, luki urheilu-uutiset tietysti päivittäin, ja mieheni harrasti juniorina futista yli kymmenen vuotta – jalkapallotietämystä löytyykin siis meillä lähipiiristä joka sukupolvesta.

Aikuisiällä jossain matkan varrella onnistuin itse kuitenkin kehittämään lajia kohtaan inhoreaktion, enkä pystynyt edes kuuntelemaan jalkapalloselostusta, saati katsomaan peliä. Tänä päivänä jalkapallo on löytänyt tiensä takaisin sydämeeni lapsen harrastuksen myötä.

Jalkapalloinho onkin muuttunut kiinnostukseksi ja innostukseksi lajia kohtaan: pystyn sujuvasti keskustelemaan jalkapallon säännöistä, pelin kulusta, Jack Grealishin pohkeista tai uusimmista siirtouutisista ammattilaisjoukkueissa. Jalkapallo onkin tuonut perheemme elämään paljon iloa ja kivaa yhteistä tekemistä.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti ja kuvat: Jenni Siikaniva