Heidi synnytti 1340-grammaisen pikkukeskosen: ”Psyykkisesti erittäin raskas kokemus”

Kätilö toi kahvia Heidille ja Katjalle Naistenklinikan synnytyssaliin pian sen jälkeen, kun heidän pikkukeskosena syntynyt Elvin-vauvansa oli viety lämpömuovipussissa vastasyntyneiden teho-osastolle. Nyt Heidi kertoo Mutsimedialle pysäyttävän tarinansa lapsen saamisesta keskosena.

Sen piti olla tavallinen työpäivä, kun Heidi ilmoitti kollegoilleen käyvänsä nopeasti Naistenklinikan päivystyksessä. Raskaus oli edennyt toiselle kolmannekselle, ja Heidi oli käynyt Katjan kanssa useaan otteeseen tarkastuttamassa sikiön voinnin vuotojen ja supistustuntemusten vuoksi. Syytä huoleen ei aiemmilla kerroilla kuitenkaan ollut.

– Suureksi yllätykseksi päivystyksessä selvisi, että kohdunkaula oli lähes kokonaan hävinnyt ja minut otettiin saman tien vuodelepoon osastolle, Heidi kertoo.

Ennenaikaisen synnytyksen uhan takia Heidille annettiin esimerkiksi kortisonia, jotta sikiön keuhkot kypsyisivät. Liikkumista tuli välttää kokonaan, ja Heidi sai käydä vain suihkussa ja vessassa.

– Viikon osastolla olon jälkeen pääsin jatkamaan vuodelepoa kotiin. Ystäväni perustivat minulle viihdytysringin WhatsAppissa, toivat minulle muun muassa ukulelen jotta voisin aikani kuluksi opetella sitä soittamaan sekä ohjekirjan origamien taitteluun, naurahtaa Heidi.

Pikkukeskonen vietiin hoitoon suoraan synnytyksestä

Päivien kuluessa Heidi alkoi tuntea vuodelevossa kipeitä supistuksia, ja Heidi ja Katja lähtivät Naistenklinikalle tällä kertaa keskellä yötä.

– Minulle kerrottiin tutkimuksen yhteydessä, että sikiöpussi näkyy jo ja pääsemme suoraan synnytyssaliin.

Alkuun Heidille annettiin supistuksia estävää lääkettä. Seuraavana päivänä selvisi kuitenkin, että lapsivedessä oli infektio ja synnytys päädyttiin käynnistämään pikaisesti.

– En halunnut kivunlievitystä ja siltä osin synnytys meni toiveideni mukaisesti. Jouduin kuitenkin synnyttämään puoli-istuvassa asennossa, jollaisessa en muutoin olisi halunnut olla. Synnytysasentoa ei saanut itse päättää, jotta vauva voitiin viedä mahdollisimman nopeasti vastasyntyneiden teho-osastolle syntymän jälkeen.

Kätilöt ehtivät näyttää itkuun parahtanutta vastasyntynyttä Heidille ja Katjalle, ennen kuin vauva kuljetettiin lämpömuovipussissa hoitoon. Hän syntyi pikkukeskosena lopulta raskausviikolla 29+3.

– Elvin painoi syntyessään 1340 grammaa ja oli 40 senttiä pitkä. Hän oli aivan pikkuruinen kirppu, mutta mitat vastasivat raskausviikkoja.

Synnytyksen jälkeen tuoreille vanhemmille tarjotaan usein esimerkiksi kahvia ja pientä syötävää. Myös Heidi ja Katja kahvittelivat pian synnytyksen jälkeen, vaikka kovasti odotettua lastaan he eivät vielä tuolloin saaneet syliinsä.

Syyllisyyden tunteet nousivat pintaan

Heidi ja Katja kävivät hedelmöityshoidoissa viiden vuoden ajan, ennen kuin Heidi tuli raskaaksi. Lääkärin mukaan lapsivedessä ollut infektio johtui todennäköisesti siitä, että joskus kehon omia bakteereja kulkeutuu kohtuun alkion siirron yhteydessä.

– Minulla oli suuri hätä ja huoli Elvinistä ja kovat itsesyytökset siitä, miksi vartaloni ei pitänyt vauvaa kyydissä niin pitkään kuin olisi ollut toivottavaa. Mielessäni kävi myös, olinko itse aiheuttanut infektion jotenkin. Nyt tiedän, että syyllisyyden tunteet ovat yleisiä keskosten vanhemmilla.

Tilanteeseen nähden pikkukeskosena syntynyt Elvin voi alusta pitäen hyvin. Päivien kuluessa Heidi sai hänet välillä myös kenguruhoitoon eli vauva sai olla ihokontaktissa paljaan rintakehän päällä. Imetys ei kuitenkaan onnistunut pitkään jatkuneista yrityksistä huolimatta ja se on vielä tänä päivänä Heidille kova paikka.

– Olin haaveillut kovasti imettämisestä. Yritin parin kuukauden ajan pumpata väsymyksen keskellä maitoa, mutta se ei onnistunut. Keskoset ovat usein ison osan päivästä keskoskaapissa ja vaikka sain vauvan välillä ihokontaktiin, maidontuotanto ei omalla kohdallani valitettavasti käynnistynyt toivotunlaisesti.

Heidi vietti tiiviisti aikaansa Elvinin lähellä ja koki huonoa omaatuntoa, jos poistui lapsensa luota. Kaikkiaan Elviniä hoidettiin Naistenklinikan vastasyntyneiden teho-osastolla Saaressa neljän viikon ajan.

– Olin Elvinin kanssa lähes vuorokauden ympäri. En saanut nukuttua Saaressa, enkä muuallakaan. Minulle muodostui jonkinlainen “emo ei jätä poikastaan” -ajattelutapa, joka ei kuitenkaan tehnyt minulle hyvää.

– Muille keskosten vanhemmille haluaisin sanoa, että pitäkää huoli myös itsestänne. Jos ystävä pyytää kahville, niin menkää. Vauva pärjää hyvin sairaalassa vaikkapa tunnin, vaikka äiti ei olisi sinä aikana vierellä. On tärkeää muistaa myös, että Suomessa keskoshoito on laadultaan maailman huippua.

Ennen kotiutumista Elvin siirrettiin kahdeksi viikoksi vastasyntyneiden osastolle Jorviin. Sisäilmaongelmien vuoksi Heidi ei pystynyt olemaan siellä kuin muutaman yön, mutta hän kävi Elvinin luona päivittäin ja Katja oli osastolla useampana yönä.

“Kaiken kanssa jäi lopulta aika yksin”

Heidi sai Uuden lastensairaalan tarjoamaa terapeuttista tukea Elvinin ollessa vastasyntyneiden teho-osastolla, mutta kokee hyödyn jääneen melko lyhytaikaiseksi.

– Kaiken kanssa jäi lopulta aika yksin. Toki meitä opetettiin kädestä pitäen esimerkiksi, miten nenämahaletkulla ruokitaan vauvaa ja miten kylvetys hoidetaan. Ymmärrän silti, että fokuksen täytyy lääkäreillä ja hoitajilla olla keskosen hoidossa kiireen takia. Meillä oli kuitenkin yksi erityisen lämmin, osaava ja huumorintajuinen omahoitaja, jolle laitamme vieläkin Elvinin kuulumisia vuosittain.

– Lapsen saaminen pikkukeskosena oli psyykkisesti erittäin raskas kokemus, jonka työstämiseen on mennyt vuosia.

Sittemmin Heidi on lähtenyt mukaan keskosperheiden yhdistys Kevyen toimintaan. Yhdistyksen kautta keskosena lapsensa saaneet vanhemmat voivat esimerkiksi hakea vertaistukihenkilöä ja osallistua vertaistapaamisiin.

Nyt nelivuotias Elvin käy päiväkotia ja Heidi kuvailee häntä sanoilla ihana, utelias ja hyväntuulinen vitsiniekka. Heidi ja Katja ovat eronneet pariskuntana, mutta perhe pitää tiiviisti yhtä myös yhteisten lomamatkojen muodossa.

– Elvin pääsi hiljattain Italiassa ensimmäistä kertaa myöhään illalla ulos. Hän ihmetteli valoja, vuoria ja merta, ja sanoi onnen kyyneleet silmissään, että: “Mä oon niin onnellinen koko maailmasta. Mua itkettää niin kuin mammaa itketti, kun mä synnyin.” Olin aiemmin kertonut, miten hänen syntymänsä liikutti minua kovasti.

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Senni Loikala, kuvat: Heidin kotialbumi