Hannaleena suojelee lapsia työkseen: ”He ovat joutuneet kokemaan suurta pelkoa”

Lastensuojelutyön konkari Hannaleena Immonen vaalii toivoa silloinkin, kun tulevaisuus tuntuu vanhemmista näköalattomalta.

Hannaleena Immonen tietää, ettei luottamusta rakenneta taikaiskusta. Ei etenkään, kun sosiaalityöntekijä tulee lapsiperheen kotiin esimerkiksi naapureissa, sukulaisissa tai koulussa heränneen huolen takia.

– Nuoren kanssa voi kulua helposti vuosikin niin, että juttelemme välillä ikään kuin pintaa pyyhkien. Sitten koittaa se hetki, kun hän uskaltaa luottaa ja kertoa syvemmistä asioista.

Kun lapsi tai nuori ottaa yhteyttä, järjestelee Hannaleena kaiken muun sen ehdoilla. Jos nuori haluaa juoda yhdessä kahvit kioskin edessä tai käydä kävelyllä, niin tehdään. Osa nuorista haluaa tulla toimistotapaamiselle rauhassa oleilemaan ja juttelemaan.

Hannaleenalle on tärkeää olla turvallinen aikuinen lastensuojelun piiriin kuuluvien lasten ja nuorten elämässä. Luottamuksesta voi kertoa esimerkiksi nuorilta tulleet viestit, joissa iloitaan hyvistä arvosanoista todistuksessa. Tai että nuori haluaa itse uskoutua vaikkapa jostakin tekemästään, mikä häntä harmittaa.

– Mieleen ovat jääneet myös kotikäynnit, joille mentäessä lapsi on ollut valmiina ikkunassa odottamassa. Jotkut ovat saattaneet tehdä minulle vaikkapa piirustuksia etukäteen. Tällainen saa aikaan odotetun olon ja tunteen, etten ole kuka tahansa lapsen elämässä.

Hannaleena Immonen on lastensuojelun kokenut ammattilainen, joka on työskennellyt sosiaalityöntekijänä niin Keski-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä kuin suunnitelmallisessa lastensuojelussa Helsingin kaupungilla. Hannaleenalta ilmestyi Pieni matkalaukkumies – Tarinoita lastensuojelun kauneudesta -kirja (Otava) alkuvuodesta.

Yksin huoneessaan pelkäävä lapsi

Viikonloppuisin lisääntyvät tilanteet, joissa perheissä käytetään päihteitä ja riitelemisestä ja väkivallasta aiheutuva meteli saa naapurin soittamaan hätäkeskukseen. Paikalle saapuvat poliisi ja sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöitä.

– Päissään riitelevien vanhempien yleinen luulo on, että lapsi on nukkunut koko ajan eikä ole kuullut mitään. Todellisuudessa lapsi on voinut olla monta tuntia hereillä huoneessaan ja osaa kertoa jopa sanatarkasti, mitä vanhemmat ovat puhuneet.

Hannaleenan mukaan osa päihtyneiden aikuisten seurassa olevista lapsista ovat valmiita lähtemään saman tien sosiaalityöntekijöiden mukaan.

– Huomasin päivystystyön yövuoroissa, että lapset voivat lähteä liiankin hanakasti ja ymmärrettävästi vieraan, mutta turvallisen aikuisen mukaan. Se on huolestuttavaa ja kertoo siitä, että he ovat joutuneet kokemaan suurta pelkoa.

Lapsen kiireellinen sijoittaminen on aina viimeinen vaihtoehto. Ensin selvitetään, voiko lapsi mennä esimerkiksi jonkun sukulaisen luokse väliaikaisesti. Lapsella on oltava hänestä selvinpäin huolehtiva aikuinen, mutta osa perheistä elää ilman tukiverkkoja.

– Vaikka ne hetket ovat tosi vaikeita, kun lapsi joudutaan väliaikaisesti sijoittamaan, hän on silloin suojassa väkivallalta ja päihteiltä. Lapsi ja vanhemmat saavat apua ja tavoitteena on, että lapsi pääsee takaisin kotiin. Se toivo kannattelee.

Lastensuojelutyön kauneus

Hannaleenan tärkeänä tehtävänä on vaalia nimenomaan toivoa. Hän haluaa välittää sitä vanhemmille, joiden elämässä on suuria vaikeuksia: päihdeongelmia, mielenterveyden haasteita, työttömyyttä, taloudellista kurjuutta.

– Perheiden kokemus voi tuntua näköalattomalta. Monet vanhemmat voivat sanoa, ettei heillä ole sellaista kokemusta elämässä, että heihin olisi uskottu. Silloin heidän on vaikeaa itsekään uskoa, että asiat alkaisivat menemään paremmin.

Suuria, hyviä muutoksia kuitenkin tapahtuu. Hannaleena on nähnyt lukuisat kerrat, miten ratkaisevasti perheiden vastaanottama apu ja tuki muuttavat suunnan ajan myötä.

– Moni lastensuojelun asiakkuus pystytään päättämään, kun huolenaiheet väistyvät.

Toivo, ilo ja valo pääsevät näkyviin myös Hannaleenan kirjassa. Sen päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta heidän tilanteensa ja kokemuksensa kertovat paljon lastensuojelutyöstä Suomessa.

– Tästä työstä puhutaan usein mediassa epäkohtien kautta. Toivoisin, että puhuttaisiin myös siitä, mikä on hyvin lastensuojelussa. Pääosin työskentely perheiden kanssa sujuu erittäin hyvässä yhteistyössä, vaikka myös vaikeita tilanteita on. Tuhansia lapsia tuetaan ja autetaan Suomessa lastensuojelussa joka vuosi.

Jaa tämä artikkeli sosiaalityöntekijä Hannaleena Immosen kokemuksista lastensuojelutyöstä kavereillesi somessa!

Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Senni Loikala, kuvat: Nina Kaverinen