Äiti näki, kun aikuiset pahoinpitelivät lasta: ”Joitain asioita on vaikeaa antaa anteeksi”
Perheenäiti Liina Sieversin suurin huoli järkyttävässä tilanteessa oli, miten saada kaikki lapset turvaan. Poliisit saapuivat nopeasti, mutta kokemus painaa perhettä yhä.
Elämme yhteiskunnassa, jossa lapsen minkäänlainen kehollinen kurittaminen on laissa kiellettyä. Minkälaisia tunteita meissä herää joutuessamme todistamaan tilannetta, jossa näin käy?
Jokin aika sitten jouduin todistajaksi tilanteessa, jossa kaksi aikuista pahoinpiteli teini-ikäistä lasta. Soitin poliisit ja onneksi he saapuivat nopeasti paikalle. Minulla oli itselläni omia teinejä mukana ja myös meihin kohdistui uhkaa. Suurin huoleni oli, miten saan kaikki lapset turvaan.
Tämän jälkeen olen paljon miettinyt sitä, mikä saa aikuiset ihmiset kohdistamaan väkivaltaa nuorta ihmistä kohtaan. Ihmistä, joka on altis vaikutuksille, lähtee liian helposti mukaan väärille poluille, yrittää löytää hyväksyntää ja joka vasta opettelee tämän maailman tavoille. Mikä meitä vaivaa?
Muistan jonkun opettajani joskus viisaasti todenneen, että ihan kaikkien tekojen takana - jopa niiden kammottavimpienkin – on jokin positiivinen tarve ja lähtökohta. Me kaikki tavoittelemme ja tarvitsemme rakkautta ja tunnetta, että kelpaamme ja riitämme. Haluamme kuulua johonkin ja olla turvassa. Joidenkin ihmisten kohdalla tämä hyväksynnän ja rakkauden kaipuu valitettavasti johtaa tekoihin, jotka vahingoittavat muita.
On vaikea tuntea empatiaa ja ymmärrystä väkivallan tekoja kohtaan. Ihmisiä, jotka vahingoittavat toisia. Minussa tuo tilanne herätti tapahtuessaan pelkoa ja huolta. Miten itse selviäisimme tilanteesta pois, entä tuo nuori ihminen, johon väkivalta kohdistui. Selviäisikö hän hengissä, saapuisiko apu riittävän ajoissa. Avuttomuus, mitä tunsin, koska en uskaltanut mennä väliin. Päättäväisyys, lapset oli saatava heti turvaan.
Vaikka siitä on jo hetki aikaa, huomaan itse edelleen vilkuilevani ympärilleni. Miettiväni, uskallanko liikkua pimeällä. Kuuluuko käytävästä ääniä, vaaniiko joku pusikossa. Tuleeko joku kostamaan, koska jäi kiinni.
Kauhealta tuntuu, miten myös omat lapseni miettivät, uskaltaako kodin lähellä liikkua enää ilman asetta. Se, että he ovat peloissaan ja näkevät painajaisia. Eikä meihin edes kohdistunut fyysistä väkivaltaa. Miten mahtaakaan selvitä nuori, jonka näin makaavan maassa. Toivottavasti hän saa paljon apua ja että hän jatkossa pysyy turvassa.
On vaikea löytää empatiaa ja ymmärrystä, kun on itse peloissaan. Silti mietin, mikä väkivallan tekijöiden elämässä on mennyt vinoon.
Joitain asioita on vaikeaa antaa anteeksi. Ja vaikka anteeksiannon itsestään löytäisi, ei se tarkoita, että itse tekoa pitäisi koskaan hyväksyä.
Apua ja tietoa väkivallan uhreille
- Ensi- ja turvakotien liitto: Nettiturvakoti
- THL: Turvakotien yhteystiedot
- Rikosuhripäivystys RIKU
- Nollalinja
- Naistenlinja
Apua ja tietoa väkivaltaa käyttäneille
- Ensi- ja turvakotien liitto: Nettiturvakoti
- HelsinkiMissio: Aggredi-ohjelma
- Miessakit ry: Lyömätön linja
- Maria-Akatemia
- Oman alueen perheneuvola
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Liina Sievers, kuva: Shutterstock
