18 kk unitaantuma – mistä on kyse ja miten kuormittava vaihe meni ohi?
Tiedän olevani onnekas siinä, että olemme saaneet nukkua suhteellisen hyvin lastensaannin jälkeen. Vaikeimmalta ovat tuntuneet erittäin aikaiset aamut, mutta sentään öisin on pääsääntöisesti saanut nukkua pidempiä pätkiä ilman jatkuvaa pomppimista. Jokin aika sitten meillä oli kuitenkin vaihe, joka lähestulkoon syöksi joksikin aikaa epätoivoon – nimittäin 18 kk unitaantuma!
Mikä ihmeen 18 kk unitaantuma?
Olisin voinut kysyä ylläolevan kysymyksen vielä joitain kuukausia sitten. Kun aiemmin suhteellisen hyvin yönsä nukkunut kuopuksemme alkoi yhtäkkiä heräillä jatkuvasti keskellä yötä eikä uudelleen nukahtaminen meinannut onnistua, tiesin että nyt on meneillään jokin VAIHE.
Tavallisuudesta poiketen kuopuksemme alkoi heräillä noin klo 0.00 – 2.00 välisenä aikana. Hän pomppasi pystyyn pinnasängyssä ja alkoi avopuolisoni sanojen mukaisesti “jodlaamaan.” Hän ei alkuun itkenyt, mutta jodlaili visusti hereillä. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että kyse mitä todennäköisimmin oli kyseisestä 18 kk unitaantumasta. Esikoisellamme tällaista vaihetta ei ikinä ollut.
Yritin kerta toisensa jälkeen saada taaperoamme uudelleen unille, mutta ei onnistunut. Yleensä, jos meillä on ollut jotain lievempää unihaastetta, maito on lopulta tainnuttanut lapsen uneen. Mutta nyt sekään ei auttanut. Taapero saattoi olla makuullaan noin vartin, kunnes nousi taas ylös jodlaamaan. Ja tämä toistui ja toistui. Hiljalleen myös taapero muuttui vaativammaksi ja itkuisemmaksi.
Parina pahimpana yönä olin lopulta niin epätoivoinen, että siirsin kuopuksemme sisällä kotona rattaisiin nukkumaan. Se lopulta auttoi, ja lapsi nukahti pidemmäksi aikaa. Heijatessani rattaita olohuoneessa yön pimeinä tunteina tunsin vahvasti, että tämä kaikki on juuri nyt syvältä.
Samoihin aikoihin vastaani tuli jostain tieto siitä, että moni noin puolitoistavuotias taapero kokee unitaantuman. Sillä tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin aiemmin hyvillä unenlahjoilla varustettu lapsi alkaa heräillä tuon tuosta ja unen jatkaminen voi olla hankalaa (osa voi myös vastustaa nukkumaanmenoa.)
Saatuani tietää tästä niin kutsutusta 18 kk unitaantumasta, olin huojentunut. Kyse oli normaalista kehitysvaiheesta, joka yleensä menisi ohi siedettävässä ajassa, ehkä viikoissa. Harppaukset kasvussa ja uusien taitojen oppimisessa voivat kuulemma usein heijastua tällä tavoin myös uneen.
Näin unitaantuma jäi taakse
Nyt uskallan jo melkein iloita, että olemme jättäneet kuormittavan 18 kk unitaantuman taaksemme. Lapsi on nukkunut yönsä entiseen tapaan jo noin kahden viikon ajan.
Itselleni tärkein käänne oli, kun ymmärsin äkisti alkaneiden nukkumishaasteiden johtuvan luultavimmin ohimenevästä 18 kk unitaantumasta. Sain siitä uutta puhtia toimia johdonmukaisesti taaperon yöheräilyjen aikana. Otin tarvittaessa lapsen hetkeksi syliin, supattelin että nyt jatkamme unta leijona-unikaverin kanssa ja laitoin hänet takaisin omaan sänkyynsä. Toistin tätä muutamien öiden ajan monenmoista kertaa.
Samalla pyrin välttämään viimeisintä hätäratkaisua nukuttaa lapsi rattaissa (pelkäsin myös, että hän tottuisi nukkumaan rattaissa kotona.) Jostain myös luin, että uusien uniassosiaatioiden syntymistä olisi hyvä välttää unitaantumien aikana.
Taaperon unitaantuman kriittisin vaihe kesti meillä noin viikon, minkä jälkeen yöt alkoivat hiljalleen palautua normaalimmiksi. Kaikenlaista vaihetta tulee ja menee, ja onpa nyt selätetty yksi 18 kk unitaantumakin. Ja ai että, kun nyt osaan taas arvostaa sitä, että saan nukkua keskeytyksettä pidempiä pätkiä yöllä!
Seuraa Mutsimediaa myös Facebookissa ja Instagramissa!
Teksti: Senni Loikala, kuva: Shutterstock
